TimoPKylmala

Misantrooppi kesän kynnyksellä

  • Misantrooppi kesän kynnyksellä

Kesä. Ihminen herää hikisenä, elää hikisenä, työskentelee ja kuolee hikisenä. Huonelämpötila tasaisesti yli 30, outo hiekan haju sormissa, mädän löyhkä naapuritalon unohdetusta roskiksesta, lapset kirkuvat jäätelöauton sireenien yläpuolella.

Kesällä mikään ei ole vakavaa. Koulu loppuu ja lapset juhlivat, juovat kaljaa, imppaavat, pössyttelevät tai muuten vaan hukkuvat – vaihtoehtoisesti ajavat moottoriajoneuvoilla päin jotain päätä kovempaa. Puistoissa kustaan kaakelit keltaisiksi ja kuorrutetaan pensaikot nakkikastikkeella. Hormonit valahtavat kollektiivisesti punttiin ja etanolit päähän. Kumpainenkin ekstremiteetti kärsii kriittisestä saturaatiosta.

Kesä. Keski-ikäinen kuolema kiittää ja kumartaa: On meillä rantasauna, verisuonitauti ja viina! Lopputulemaa etsitään jälkikoirin. Aviolupauksia vannotaan joka ristin alta, mutta vilpittömyysehdot eivät juolahda kuin meidän filologien mieliin. Kävelykadut täyttyvät rääkyvistä lapsista ja ylikierroksilla käyvistä vanhemmista. Kärpäset pörräävät, lokit kirkuvat, aurinko värjää valkoista ihoa. Kaupunkikesän kitkerä ominaistuoksu leviää kuin paha aavistus graniittiseinien lämmetessä.

Kesä. Ihminen ei löydä sopivia vaatteita – ne ovat aina joko liian pieniä tai suuria, eivät ikinä sellaisia kuin pitäisi. Mikään ei istu. Hihat loppuvat kainaloon ja housut aiheuttavat vakavia suonitukoksia. Muotistandardi pitää huolen, ettei vyötärön korkeus enää yrittämälläkään peitä persvakoa. Pitää olla joko riisitautinen teini tai muuten vaan kaiken käsityksen hyvästä mausta menettänyt moukka, jotta löytäisi jotain päällensä. Kengät ovat kuin Kaurismäki-leffoista, ja jos se ei kelpaa niin on tyytyminen maihinnousukenkiin ja johonkin 20 vuotta vanhaan viittaan.

Kesä. Jenkkakahvat hyllyvät kuin tarjousaladoobi. Mitä kuumemmaksi menee, sitä varmemmin täyttyvät ranta-alueet itsepetoksesta kärsivistä ihmisruumiista. Ihmisen tulisi ymmärtää energian ja massan ykseys ja kulutuksen lait. Turha vinkua geenien ylivallasta, jos ei loman päätteeksi saa enää nappia kiinni. Niskasta kiinni, perkele! Ja pysykää jumalauta kaukana spandexista jos se painoindeksi menee yli kolmen kymmenen! Esteettinen käsittämättömyys on rikos ihmisyyttä vastaan.

Kesä. Baariin ei voi mennä: siellä haisee perse.

Entä terassi? Terassi, schmerassi. Mitä tehdä terassilla, mitä juoda terassilla, kuumimmat vinkit terassipukeutumiseen, flirttailua terassilla, lojumista terassilla... läppää terassilla. Terassit täynnä hieltä, siideriltä ja halvalta asenteelta löyhkääviä zombeja. Chillailua terassilla. Terasseilua. Kesällä terassi on yhtä kuin koti, isänmaa ja uskonto. Ja jos joku vielä kerran sanoo 'sidukka', mä vedän suoraan päin näköä, jumalauta.

Kesä. Ydinkeskustaromantiikkaa: kello ei ole edes kuutta ja ihmiset yökkivät porttikongeissa tai makoilevat puistojen penkeillä raajat löysinä taju jossain kaukaisella kankaalla, siellä missä pullot eivät ikinä tyhjene.

Kesä saa ihmiset riisumaan naamionsa ja ottamaan toisiaan käsistä kiinni...

Kesä. Esteettisesti oikeaoppinen itsetuho käyttää pulloa kuin pistoolia. Piippu suuhun ja takaraivo auki.

Kesä. Joko loppui loma? Onko krapula? Jäikö putki päälle? Osta iltapäivälehti: 10 vinkkiä miten katkaista putki kauniisti. Miksei 10 vinkkiä miten lopettaa koko homma jo alkuunsa? Rautakaupasta saa kestävää köyttä.

Kesä. Pitäisi ehtiä kaikkea; jos et ole jo tekemässä jotain, olet jäämässä paitsi jostain. Aikaa ei kuitenkaan ole; muuhun kuin ajan ja kaiken muun mahdollisen puutteesta marisemiseen.

Silti  on aikaa lojua päivät pitkät nurmialueilla kirjoja lukien, aurinkolasit rennon trendikkäästi ohimoilta roikkuen. Mikään ei kiristä, tartu tai muuten vaan paina, ei edes mieltä. Vain kesällä tämä on mahdollista. Vain kesällä voi ihminen pettää itseään näin ihanasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

No ny!

Pjärrkele Urmas
Tiukkaa tekstiä jykevällä jyrällä