*

TimoPKylmala

Kaupassakäyntioireyhtymä

  • Kaupassakäyntioireyhtymä

En ole ikinä tykännyt käydä kaupassa. Liikaa hyppiviä viruksia ja muita liikkuvia maaleja. Tuntemattomia ihmisiä, tietysti. Se ei ole ikinä hyvä. Näitä on liikkeellä muuallakin, mutta ensiapua lukuun laskematta kaupoissa niiden sattumanvaraisuus on ilkeintä. Ikinä ei tiedä, mitä seuraavan hyllyrivin takaa syöksyy päälle. Räkätautinen teini vai joku kuolemansairas tuberkuloosipotilas, kuten pari päivää sitten... yskikää ja räkikää herran tähden hihaanne, perkele, älkää toisten kasvoille! Jonossa joku aina kyhnyttää päälle, jos ei muuten niin ostoskärryllään. Siitä on varmasti jo kymmenen vuotta, kun viimeksi ostin mitään minkäänlaisesta omavalintalaarista. Se poistui ohjelmasta, kun huomasin, mitä lapset ja vähän aikuisetkin tekevät niillä valintakauhoilla, tai mitä lienevät. Suusta laariin ja takaisin. Kaivetaan siinä välissä vähän nenää, pyyhitään kauhaa hihansuulla. Ihanaa. Jos haluan jonkun inhottavan tartuntataudin, niin juoksen Prisman irtokarkkiosastollle ja työnnän kauhan suuhuni... Ta-da!

Olen valitettavan tietoinen, ettei suurin osa ihmisistä tule ikinä ajatelleeksi tällaisia, tai paljon muutakaan. Ajattelen heidänkin puolestaan. On pakko. Joku roti pitää olla!

Viime aikoina olen löytänyt aivan uuden inhon ulottuvuuden kauppoihin liittyen. Palveluylialttius. Ärsyttävää hääsäämistä. Nykyään pitää olla suuna ja päänä joka yhteydessä. Jostain syystä kohteliaisuus on nyt sitten sitä, kun uidaan koko ajan liiveihin. Voi tietenkin olla, että kyse on vain puhtaasta perisuomalaisesta junttiudestani -- jota muuten arvostan yhä enemmän tässä übersosiaalisessa ajassa -- tai sitten minulla on minimalistinen käsitys hyvistä tavoista ja kohteliaasta käytöksestä. Tai ehkä minulla on jokin uusi syndrooma: Yleinen Kaupassakäyntioireyhtymä? Tai sitten olen hyvin yksinkertaisesti sosiaalisesti aivan vajakki. Todennäköistä, sekin.

Kun käyn sisään kauppaan, niin haluan paneutua ainoastaan ostoksiini, hoitaa hommat sutjakasti ilman mitään ylimääräistä sekaannusta. Maksaa ja kiittää. Piste. En halua tavata ketään, puhua mitään, oppia tuntemaan ketään... in and out, kiitos. Jos haluan apua, pyydän sitä. Minua ei tarvitse väijyä kuin saalista hyllyrivien välistä.

Myyjät ahdistelevat nykyään joka paikassa. Aikoinaan näitä puskista saalistavia palvelutyöntekijöitä ei tarvinnut jännätä kuin jossain erikoisliikkeessä, mutta nyt ne ovat levittäytyneet kaikkialle kuin lehtokotilot. Oli kauppa mikä tahansa, niin olo on kuin peuralla ajovaloissa. Heti sisäänkäynnillä joku alkaa huudella tervehdyksiä. En halua tuntea oloani tervetulleeksi! Koko ajatus on vieras: haluan  pysyä vieraana. En voisi ikinä tuntea oloani millään tapaa normaaliksi (saati tervetulleeksi!) julkisella paikalla. Olen aivan liian itsetietoinen sellaiseen.

En voi enää kävellä kauppaan ajattelematta mitä ja kelle minun pitää sanoa ja mistä, jotta vaikuttaisin edes jollain tavoin normaalilta. Siinä saa myymäläetsivät kintereilleen heti, kun kieltäytyy palvelusta ja seisoskelee tumput suorina hyllyjen varjoissa. Apteekki on kaikista pahin. Siinä ei ehdi edes vuoronumeroautomaatille hiipiä, kun on jo joku ylikierroksilla käyvä proviisori-neiti nykimässä hihasta, että milläs asioilla sitä oikein ollaan. Nykyään juoksen suoraan koneelle ja heilutan vuoronumerolippuani korkealla antautumisen merkiksi: Katsokaa, vuoronumerolappu! Älkää epäilkö minua, odottelen vuoroani!

Paras tapa välttää kaikkinainen ahdistelu on asioida Stokkalla pukeutuneena pyöräilytrikoisiin: siellä sentään vielä palvellaan rehellisesti habituksen perusteella. Erinomaista, kun näitäkin vielä löytyy.

Kaikkein Pyhimmässäkään, eli siis Alkossa, ei voi enää käydä rauhassa mietiskelemässä; heti on joku partasuinen hipsterifiilistelijä kyselemässä millaiseen yhteyteen ollaan alkoholia sekoittamassa. Lintu vai kala? Ihan vaan päähän pitäisi nousta, kiitos. Minulla on kokemusta näistä, kuules, en tarvitse mitään keskenkasvuista kloppia selittelemään minulle humaluudesta tai maltaisuudesta. Tiedän mistä tykkään ja jos pysähdyn miettimään, se tarkoittaa vain sitä, etten löydä juuri  mitään mitä en ole jo 'kokeillut' kyllästymiseen asti. Mutta meillä on hyvä palvelu! No, jos asiakkaan ajatusprosessin sekoittaminen sellaiseksi lasketaan, niin erinomainen kyllä on. Hyvää palvelua? Mitä jos hankkisitte jotain uutta ja pitäisitte suunne kiinni?

En halua koko ajan moikkailla, selittää olemassaoloani ja tarpeitani tuntemattomille. Mutta koko ajan on joku hönkäilemässä niskaan, että miten voisin auttaa... Auttaa? No, auttamalla itsesi pois henkilökohtaisesta tilastani. Se olisi hyvä alku. Jos haistan, mitä olet syönyt lounaaksi, niin olet tunkeutunut alueelleni ja jos et tajua sitä, niin olet epäkohtelias.

Kaipaan takaisin siihen tasaisen harmaaseen ja hiljaiseen pysähtyneisyyden aikaan (80-luvulla ja 90-luvulla eläneet tietävät mistä puhun) jolloin kaikki vain murjottivat itsekseen. Anteeksi ei pyydelty, paitsi jos sattui oikein kunnolla. Myyjäkin oli luotettavampi, kun otti kassalla vastaan naama enintään peruslukemilla. '"Olkaa hyvä" oli kaikki mitä tarvittiin hänen suustaan.  Silloin ei tarvinnut teeskennellä... O tempora, o mores!

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Piti antaa pointsit hyvälle tyylille ja kyvylle välittää sanomaa.

Tosin minulla itselläni on kyllä suurissa megamarketeissa sellainen kokemus, että jos jotain erikoisempaa kauppalistan pohjalta pitää yrittää löytää, niin ei sitä löydä eikä kyllä sitten myyjääkään, joka voisi jelppiä. Jos näkee vilauksen myyjästä, niin hän kävelee jonnekin pois niin ripeästi, ettei perään ehdi.

Alkon ja apteekin kohdalla tunteeni on sama kuin tällä kuvasta päätellen Lauri Tähkän näköisellä blogistilla. Etenkin apteekissa laastaria tai Buranaa ostaessaan täytyy kiirehtiä ovelta suoraan tarmokkaasti kohti oikeata hyllyä, ettei joku vaan tulisi tyrkyttämään apuaan ja kyselemään turhia. Sen verran pitäisi olla tilannetajua, että lähestyy vasta sitten, kun asiakas näyttää neuvottomalta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset